Det hinner hända mycket under en sommar. En härlig tid för resor, utställningar och undervisning. När det börjar höstas har man ro att sitta inne, se tillbaka och skriva lite.
Kesän aikan ehitii tapahtua paljon. Kesä on ihanaa matkustamisen, näyttelyjen ja opetuksen aikaa. Kun syksy tulee malttaa istua sisällä, katsoa kuvia ja kirjoittaa vähäsen.
Norra Dörren
Sommaren började med en utställning på Galleri Norra dörren. Här ställde jag ut en del av mina akvareller ur sviten ”Mänskan är ett hus”. Jag har ställt ut samma svit på Galleri Kapriisi i november 2014, men då i en helt annan uppsättning. Då hade jag inte många timmar på mig för upphängning och allt behövde planeras redan hemma, så långt det gick. Då ställde jag ut serier bestående av flera akvareller i kombination med oljor. Nu på Norra Dörren hade jag lyxiga 2-3 dagar på mig för upphängningen och ville ställa ut enbart akvareller, första gången i mitt liv. Jag ville se hur verken och stämningen förändrades, när oljorna föll bort. Det är intressant hur samma verk i en annan konstellation, i ett annat rum och under en annan årstid kan bli till något helt annat. En fin upplevelse att bli inbjuden som första utställare till Ålands konstförenings nya galleri.
Kesä alkoi ”Ihminen on talo” näyttelyllä, jossa esitin akvarelleja. Olen esittänyt saman teoskokonaisuuden mutta ihan eri kokoonpanossa Galleria Kapriisissa marraskuussa 2014. Silloin minulla oli vain muutama tunti aikaa tehdä ripustus ja kaikki piti valmistella niin pitkälle kuin vain mahdollista jo kotona. Silloin esitin akvarelleja pikemmin useamman teoksen sarjoina yhdisteltyinä öljymaalauksiin. Tällä kertaa minulla oli pari kolme päivää aikaa ripustaa ja päätin ensimmäistä kertaa elämässäni esittää ainoastaan akvarelleja. Halusin nähdä miten se muuttaa näyttelyä ja tunnelmaa, kun öljyt jätetään pois. On aina yhtä kiinnostavaa nähdä miten teokset muuttuvat uudessa kokoonpanossa, eri tilassa ja eri vuodenaikana. Oli hieno kokemus saada kutsu ensimmäisenä taiteilijana Ahvenanmaan taideyhdistyksen uuteen Norra Dörren galleriaan.
Bilder från utställningen på Norra Dörren / Kuvia Norra Dörren näyttelystä
Bilder från Galleri Kapriisi 2014 / Kuvia Galleria Kapriisista 2014
‘the apARTment project’
Nästa projekt var att åka över till Stockholm och hänga upp målningar i samband med Maria Johanssons projekt. I ”the apARTment project” har Maria samlat ihop intressanta konstnärer i olika länder, som hyr ut en del av sina hem eller en plats där mänskor kan komma och bo med konsten. Hon bjuder själv in konstnärer att ställa ut i sin lägenhet i Stockholm, där folk kan boka in sig. Att ställa ut bilder av ett hem i ett annat hem blev en intressant frågeställning. Mina målningar är målade av vårt hem på Åland och nu är de på besök i Stockholm. I oktober blir det vernissage. Om du vill veta mer, kolla in http://www.theapartmentproject.net/
Seuraava projketi oli lähteä Tukholmaan ripustamaan maalauksia Maria Johanssonin ”the apARTment projectin” yhteydessä. Maria on koonnut taitilijoita eri maista jotka tarjoavat jonkunlaisen taiteellisen ympäristön vuokrattavaksi vierailijoille. Hän kutsuu myös taiteilijoita esittämään teoksiaan Tukholman kodissaan, jonne ihmiset voivat hakeutua viipymään taiteen parissa. Kiinnostava haaste oli esittää kuvia omasta kodistaan toisen ihmisen kodissa. Eli nyt kotimme Ahvenanmaalla on vierailemassa Tukholmassa. Lokakuussa on avajaiset. Jos haluat tietää lisää katso http://www.theapartmentproject.net/.
Pekkala
En av sommarens absoluta höjdpunkter var inbjudan till konstsymposiet på Pekkala gård som är belägen i en fin gammal kulturmiljö i Ruovesi. Inom ramen för Tiina Lamminens doktorsstudier ordnades ett tre veckor långt konstsymposium i Pekkala. Landskapet i Ruovesi var temat. I de här landskapen har många stora konstnärer målat, bland andra Ellen Thesleff och Akseli Gallen-Kallela. I Ruovesi finns också den berömda Runebergskällan. Den första veckan undervisade och målade de konstnärer som var inbjudna som lärare tillsammans med en grupp kursdeltagare. Lyxigt att få arbeta med duktiga professionella kollegor, Markku Arantila, Pekka Hepoluhta och Aino Ulmanen. Pekka och Markku har i tiderna har varit mina egna lärare när jag gick på konstskola. Att undervisa och måla tillsammans är så roligt. För det mesta är man väldigt ensam som konstnär och det är sällsynt med tillfällen där man kommer åt att måla och diskutera tillsammans med kollegor. Tiden i Pekkala blev också ett speciellt ljust sommarminne, eftersom de problemställningar jag vänt och vridit på i fyra års tid i mitt eget måleri äntligen verkade hitta en lösning. Att verkligen känna att man har flyt är inget man förunnas varje dag i sitt skapande. Den första veckan avslutades med en samutställning med elever och lärare i galleriet Ruoveden Viljamakasiini . Symposiet fortsatte två veckor då nya inbjudna konstnärer både från Finland och utomlands skapade konst enskilt och tillsammans, varefter en utställning med verken som skapats på plats hängdes upp. Nästa sommar blir det en resa till Pekkala igen!
Kesän ehdottomiin kohokohtiin kuului kutsu taiteilijasymposiumiin Pekkalan kartanossa, joka sijaitsee Ruoveden vanhassa, kaunissa kulttuurimaisemassa. Tiina Lammisen tohtorinopintojen yhteydessä järjestettiin kolme viikkoa pitkä taiteilijasymposiumi ja teemana oli havaintomaalaus ja Ruoveden maisema. Näissä maisemissa moni suuri taiteilija on maalannut, mm Ellen Thesleff ja Akseli Gallen-Kallela. Ruovedellä sijaitsee myös tunnettu Runebergin lähde. Ensimmäisenä viikkona kutsutut taiteilijat jotka toimivat opettajina ja maalasivat kurssilasten kanssa. Viikko päättyi yhteisnäyttelyyn Ruoveden Viljamakasiinissa. Voi mitä ylellisyyttä saada opettaa ja maalata ammattitaitoisten kolleegojen kanssa, Aino Ulmasen, Pekka Hepoluhdan ja Markku Arantilan. Markku ja Pekka olivat opettajina taidekoulussa kun aikionaan opiskelin taiteilijaksi. Taiteilijan työ on usein hyvin yksinäistä ja on harvinasita päästä maalaamaan ja keskustelemaan näin inteniivisesti kolleegojen kanssa. Pekkalan aika jäi aivan erityisellä tavalla valoisaksi muistoksi, kun vihdoin neljän vuoden kääntämisen ja vääntämisen tuntui että omassa maalaamisessani löysin mitä olenkin etsinyt. Ei todella mitään joka päiväistä autuutta saada nauttia niin suuresta flow-elämyksestä omassa työskentelyssään. Symposiumin seuraavina viikkoina Pekkalaan tuli lisää taiteilijoita eri puolelta Suomea ja ulkomailta ja maiseman havaitseminen ja taiteen luominen jatkui. Nämäkin teokset esitettiin Viljamakasiinissa. Ensi kesänä taas Pekkalassa!
Kursdagen avslutades alltid med genomgång av verken. Kussipäivän päätteeksi oli aina yhteiskritiikki.
Murole: Ellen Thesleffs minnesmärke och den vackra forsen. Ellen Thesleffin muistomerkki ja vaikuttava koski.
Fullt ös. Työn touhussa.
Utställning i Viljamakasiini. Viljamakasiinin näyttely.
Mitt eget bidrag till utställningen. Oma näyttelyosuuteni:
Esbo – Espoo
Mera undervisning, den här gången inom ramen för Esbo arbis. Bilden som språk introduktionskurs i teckning. Vi hann med föreläsning och samtal om kreativ problemlösning, bildskapande och hur hjärnan fungerar och med massor massor av övningar och genomgångar.
Lisää opetusta, tällä kertaa Esbo arbiksen järjestämä Kuva ja kieli – piirtämisen perusteet. Ohjelma koostui luennoista ja keskusteluista luovasta ongelmanratkaisusta, kuvan luomisesta ja siitä miten ihmisen aivot toimivat. Ja tietenkin paljon paljon käytännön tehtäviä ja yhteisisiä kritiikkejä.
Foton av Johan Silén / Valokuvat Johan Silén
Konstrundan – Öppna ateljéer – Avoimet ateljeet
Sommaren avslutades traditionellt med konstrundan då jag hade glädjen att träffa över hundra besökare. Så här såg det ut i år.
Kesä päättyi perinteisesti Konstrundanin avointen ateljeiden viikonloppuun ja minulla oli ilo tavata yli sata vierailijaa. Tällaiselta näytti tänä vuonna.
henrika lax 