Jouissance var mitt slutarbete för Fria konstskolan år 1997. Jouissance oli Vapaan taidekoulun lopputyö 1997.
Jouissance I, olja på pannå / öljy levylle / oil on board, 275 x 122 cm 1997
Jouissance II,olja på pannå / öljy levylle / oil on board, 220 x 122 cm 1997
Jouissance III, olja på pannå / öljy levylle / oil on board, 220 x 122 cm 1997
Jouissance IV, olja på pannå / öljy levylle/ oil on board, 200 x 122 cm 1997
Jouissance V, olja på pannå / öljy levylle / oil on board, 200 x 122 cm 1997
JOUISSANCE – MÅLANDETS EROTIK
”Maalaaminen parhaimmillaan on rakastelua materiaalin kanssa” (Arttu Sailo)1
Målningarna i serien ”Jouissance” är mitt slutarbete för Fria konstskolan våren 1997 utställda i Sveaborgs strandkasern. Denna text utgör en del av verket. Raili Tang har varit min handledare för slutarbetet.
Eftersom färgen, både som uttrycksmedel och material är mitt primära redskap som konstnär, har målet för mitt slutarbete varit att vidga min färgvärld och känslan för själva materialet. Detta sista skolår har jag velat ägna mig helt åt vad jag upplever som ett målande på målandets egna, mest elementära villkor. Under året har mitt målande blivit alltmer expressivt och intuitivt. Formen har upplöst sig helt. Färgerna, rytmen, penseldragen och själva materialet är de meningsbärande elementen.
Jag arbetar i mitt målande på ett kvinno-, identitets- och sexualitetstema. Som inspiration använder jag främst feministisk poststrukturalism och psykoanalytiska teorier. Jag speglar ständigt mitt målande i dessa teoriers frågeställningar.
En central fråga för mig är vad det är att som kvinna skapa i en kultur där kvinnan definierats som kulturens Andra; en negation, ett tomrum. I själva verket är den talande eller kreativa kvinnan en anomali i såväl språket som i de kulturella koderna, där kvinnan är den passiva, reproducerande polen i de binära oppositionerna. Som Luce Irigaray uttrycker det:”Men vi har redan sett att inte ens med lingvistikens hjälp kan psykoanalysen lösa frågan om hur det kvinnliga könet ska artikuleras i diskursen /…/ Återstår alltså att arbeta på att ”förstöra” det diskursiva maskineriet. Vilket inte är något enkelt företag… Ty hur ska man ta sig in i en systematik som är så koherent?/—/ Den kvinnliga njutningen måste förbli omöjlig att artikulera i språket, på dess eget språk, såvida den inte ska hota den grund som logiken vilar på. Därför är också det mest förbjudna för kvinnor idag att försöka ge ord åt sin njutning”2
Vad händer när kvinnan träder in i rollen som ett aktivt skapande subjekt? Ett epressionistiskt måleri har traditionellt sett betraktats som en mycket manlig genre, vilket har att göra med de manliga sexuella metaforerna som myten om skapande och kreativitet vilar på.3 Det är en paradox att välja att förverkliga ett kvinnotema i en traditionellt sett manlig genre.
I mitt slutarbete har jag tagit avstamp i jouissance-begreppet.Småningom har psykoanalysen börjat se kvinnan alltmer just som kvinna, med en specifik kvinnlig sexualitet och kroppsuppfattning, och inte som en förkrympt, bristfällig kopia av mannen. ”Lacans jouissance-begrepp står för kvinnligt begär; begreppet betecknar människans dröm om en hängivelse utan gränser, bortom allt /…/. Lacan ställer i sin bok Encore, Seminaire XX begreppet jouissance i kontrast till traditionell, kulturellt kodad kvinnlighet. Jouissance representerar något i kvinnan, som går utöver definitionen av henne som enbart mannens komplementära begärspol, kvinnligt begär på egna villkor. Jouissance-begreppet betecknar det utifrån sig själv definierade kvinnliga, kvinnans möjlighet till en sexualitet, men också av död genomsyrad bottenlös hängivelse”4Jag har sökt ett språk utanför den fallocentriska, logocentriska diskursen, kanske vad Julia Kristeva skulle kalla ett språk nära det semiotiska. Men samtidigt tangerar mitt måleri ständigt det symboliska genom en medvetet vald och analyserad utgångspunkt och även genom denna skriftliga del av verket.
Jag har utgått från min uppfattning om måleriet som process, en ständig rörelse. Att måla är en påtagligt fysisk aktivitet, en konkret tillblivelse i färgerna och själva materialet. Därför innebär det också möjligheten att som kvinna skapa sig själv – ett uttryck för kvinnlig identitets- eller subjekttillblivelse och kroppsupplevelse. Jouissance är hängivelsen inför den målande processen, en målandets erotik, en skapande akt med själva materialet och färgen.
1 ”Måleriet på sitt bästa är att älska med materialet” (Arttu Sailo) min översättning
2 Luce Irigaray, Könsskillnadens etik och andra texter, I urval av författaren och Christina Angelfors, övers. Christina Angelfors (Stockholm 1994) s 67 f.
3 Litteraturteoretikerna Sandra M. Gilbert och Susan Gubar utreder vad det är att som kvinna skapa i en kultur där manlig sexualitet anses utgöra essensen i den skapande kraften. De ställer frågan om pennan och penseln egentligen är metaforiska penisar. Eftersom de manliga metaforerna för kreativ verksamhet vilar på skapelseberättelsen, blir författaren, konstnären prmärt en fader till sitt verk, och pennan, penseln är instrumentet vari hans skapande kraft sitter Gilbert & Gubar, The Madwoman in the Attic: yhe Woman Writer in the Nineteenth-century Literary Imagination (West Hanover, Mass 1979) s 3 ff.
4 Airi Hautamöki och Bettina Slotte, Kvinnan i Sigmund Freuds teorier – en grund för en modern kvinnopsykologi? SSKH Skrifter 3 (Helsingfors 1993) s99.
JOUISSANCE – MAALAAMISEN EROTIIKKA
”Maalaaminen parhaimmillaan on rakastelua materiaalin kanssa” (Arttu Sailo)
Jouissance sarja koostuu Vapaan taidekoulun lopputyöstäni ja esitettiin Suomenlinnan rantakasarmissa keväällä 1997. Työn ohjaajana toimi kuvataiteilija Raili Tang. Teos koostuu maalauksista ja tästä tekstistä.
Väri, ilmaisukeinona ja materiaalina, on minulle taiteilijana ensisijainen työväline ja ilmaisutapa. Siksi lopputyöni päämääränä on ollut kehittää värimaailmaani ja herkkyyttä materiaalin suhteen. Tämän viimeisen kouluvuoden aikana olen tuntenut suurta houkutusta omistautua sellaiselle maalaamiselle, joka toimii näillä maalaamisen perusehdoilla. Tämän vuoden aikana maalaamiseni on muuttunut yhä ekspressiivisemmäksi ja intuitiivisemmaksi. Muodot ovat kokonaan hajonneet. Siveltimenvetojen ja värien rytmi, niin kuin myös itse materiaali, ovat merkitystä rakentavat tekijät.
Maalaamiseni aiheet liittyvät naiseuteen, identiteettiin ja seksuaalisuuteen. Inspiraatiota ammennan feministisestä poststrukturalismista ja psykoanalyyttisistä teorioista. Maalaamiseni on jatkuvassa vuorovaikutuksessa näiden teorioiden kysymyksenasettelujen kanssa.
Keskeinen kysymys minulle on: mitä on naisena tehdä luovaa työtä kulttuurissa, jossa nainen on määritelty kulttuurin Toiseksi; negaatioksi, tyhjiöksi? Itse asiassa puhuva tai luova nainen on anomalia sekä kielessä että kulttuurisissa koodeissa, joissa nainen määritellään passiiviseksi ja reprodusoivaksi osapuoleksi binaarisissa vastakkaisuuksissa. Luce Irigarayn sanoin: ”Olemme kuitenkin jo nähneet, etteivät psykoanalyysin ja kielitieteen keinot edes yhdessä riitä ratkaisemaan sitä ongelmaa MITÄ lopulta on naisen sukupuolen sisältävä kieli /…/ On siis hajotettava, pilkottava vallitseva diskurssi. Mikä ei olekaan aivan yksinkertaista… Miten päästä käsiksi niin tiiviin rakenteen sisältöihin? /—/ Ainoa tapa kuvata naisen nautintoa kielen keinoin, naisen sukupuolen sisältävällä kielellä, on että päädytään uhkaamaan perustaa, jolla logiikka lepää. Siksi naisen oman nautinnon verbalisointi on kielletty”1Mitä tapahtuu kun nainen ottaa luovan subjektin aktiivisen roolin? Perinteisesti ekspressiivistä maalaamista on pidetty erittäin miehisenä genrenä; myytti luovuudestahan lepää miehisillä seksuaalimetaforilla.2
Naisaiheen toteuttaminen perinteisesti miehisessä genressä on siis jo itsessään ristiriita.
Lopputyössäni olen lähtenyt liikkeelle jouissance-käsitteestä. Vihdoin psykoanalyyttisessä ajattelussa on naiselle myönnetty oikeus olla nainen, eikä van miehen vajavainen, huono kopio. Naisen seksuaalisuutta siis määritellään naisen omasta seksuaalisuudesta ja hänen kokemuksestaan omasta ruumiistaan käsin. ”Lacanin jouissance-käsite merkitsee naisen halua. Se kuvaa ihmisen unelmaa rajattomasta omistautumisesta jollekin, heittäytymistä jonkin varaan tai johonkin /…/. Kirjassaan Encore, Seminaire XX Lacan esittää jouissancen perinteisen, kulttuurisesti säädellyn naisellisuuden vastakohtana. Jouissance edustaa sellaista naiseutta joka ylittää naisen määritelmän miestä täydentävänä, miehen halun kohteena.. Jouissacen halu on naisen halua naisen omilla ehdoilla. Jouissance-käsite kuvaa naiseudesta itsestään lähtöisin olevaa naisellisuuden määritelmää, naisen mahdollisuutta seksuaalisuuden ja kuoleman kyllästämään pohjattomaan omistautumiseen”3 Olen etsinyt kieltä joka sijoittuisi fallosentrisen, logosentrisen kielen ulkopuolelle; ehkä Julia Kristevan termein semioottista kieltä. Kuitenkin maalaamiseni on koko ajan yhteydessä symboliseen – valitsinhan lopputyöni lähtökohdan tietoisesti. Tämän kirjallisuuden kautta käsittelen työskentelyäni myös analyyttisella, verbaalisella tasolla.
Maalaaminen on prosessi, jatkuvaa liikettä. Maalaaminen on kouriintuntuvan fyysistä toimintaa, materiaalissa ja väreissä syntymistä. Siksi maalaaminen myös mahdollistaa itsensä luomisen naisena; oman identiteetin, subjektiuden ja kehon kokemisen ilmaisun. Jouissance on omistautumista maalaukselliselle prosessille, maalaamisen erotiikkaa – eroottinen, luova kohtaaminen itse materiaalin kanssa.
Käännös Mervi Appel
1 Luce Irigaray, Könsskillnadens etik och andra texter, I urval av författaren och Christina Angelfors, övers. Christina Angelfors (Stockholm 1994) s 67-68. Kappaleen suomennos, Mervi Appel
2 Kirjallisuusteoreetikot Sandra M. Gilbert ja Susan Gubar selvittävät mitä on naisena tehdä luovaa työtä kulttuurissa, jossa miehen seksuaalisuutta pidetään luovuuden ytimenä. Heidän mielestään voisi ajatella että kynä tai sivellin ovat metaforisia peniksiä. Luomiskertomus on perusta jolla luovuuden seksuaalimetaforat lepäävät. Siksi kirjailija/taiteilija on esisijaisesti teoksensa isä, ja kynä/sivellin on työkalu jossa hänen luova voimansa piilee. Gilbert&Gubar, The Madwoman in the Attic; the Woman Writer in teh Nineteenth-century Literary Imagination (West Hanover,Mass 1979) s. 3-9.
3 Airi Hautamöki & Bettina Slotte, Kvinnan i Sigmund Freuds teorier – en grund för en modern kvinnopsykologi? SSKH Skrifter 3 (Helsingfors 1993) s 99. Kappaleen suomennos, Mervi Appel
henrika lax 